Näetkö ankan vai jäniksen?

Valmistun nyt helmikuussa Business Coaching Institutesta business coachiksi. Osana opintomatkaamme olemme tutustuneet alan kirjallisuuteen. Bongasin heti tarjolla olleesta kirjalistasta filosofin, ratkaisukeskeisen psykoterapeutin Antti S. Mattilan teoksen Näkökulman vaihtamisen taito. Kirja suorastaan kutsui luokseen, joten siitähän sitten piti tietenkin listan läpikäyminen aloittaa!

Kirjan ytimessä on oman ajattelukyvyn kehittäminen. Kyky katsoa ongelmia uudesta vinkkelistä parhaiden ratkaisujen löytämiseksi, ongelmien suhteellistamiseksi sekä taito tarkastella omia toimintatapojaan kriittisesti. Englanninkielinen termi ”reframing” tiivistää olennaisen: kun laittaa asiat uusiin kehyksiin ja määrittelee ne uudelleen, solmut aukeavat ja elämän laatu paranee.

Kirjailijan omien sanojen mukaan teos on ”filosofinen tutkimus näkökulman vaihtamisen (reframing) käytöstä psykoterapiassa”. Kirjassa on lisäksi vahva antiikin filosofian painotus, sillä muinoin uskottiin, että filosofia voi auttaa ihmisiä elämään parempaa elämää. Yleensä ”jo muinaiset roomalaiset…” heitetään vitsinä, kun esitettävä asia alkaa kaukaa historiasta, tällä kertaa tarina todellakin alkaa sieltä. Nimittäin stoalaisesta filosofiasta antiikin Kreikassa ja Roomassa.

”Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä vaan käsitykset, jotka meillä on näistä asioista”, sanoi stoalainen filosofi Epiktetos.

Jäin auttamattomasti koukkuun jo tästä kirjan toisesta lauseesta. Emme siis ole ihan uuden keksinnön äärellä. Tuosta kirjan lausahduksesta pääsemmekin kiinni yhteen coachingin päätavoitteista: miten auttaa ihmisiä huomaamaan vahvuutensa ja voimavaransa sen sijaan, että he tuijottavat seikkoihin, jotka kokevat puutteikseen?

Simsalabim – ja mielesi valtaa rauha

Antiikin aikoina näkökulman vaihtamisen taitoa pidettiin Hermeksen taikasauvana. Simsalabim – ja olet löytänyt ongelmien sijaan mielentyyneyden, rauhan ja harmonian.

Miksi taito on sitten taikasauvaan verrattavissa oleva työkalu coachille? Kun asioita kykenee tarkastelemaan monesta eri perspektiivistä, ajattelu monipuolistuu ja mieli jumppautuu harjoittelemalla joustavammaksi.

Nykyään puhutaankin oppimisessa ja kehittymisessä usein fixed vs. growth mindset -mallista. Siinä missä muuttumattomuuden asenne keskittyy rajoitteisiin, kasvun asenne uskoo, että ominaisuudet ovat muokattavissa ja mokistakin oppii. Jälkimmäisen asenteen omaksuminen on coachille välttämätöntä muiden auttamiseksi ja kullanarvoinen taito saada valmennettavatkin oivaltamaan.

Näkökulman vaihtamisen taitoa voisi verrata taikasauvan ohella esimerkiksi kaleidoskooppiin. Kun sen putkea kääntää, pohjalla oleva kuvio muuttuu. Ongelma näyttäytyy erilaisena, kun sitä muotoillaan esimerkiksi ottamalla fyysistä etäisyyttä paperille kirjoitettuun teemaan ja tarkastelemalla paperia eri suunnista, sparraamalla coachin kanssa, keksimällä sille metaforia tai vaihtamalla vaikkapa vain ongelmaa kuvailevia sanoja. Eri näkymistä tarkastelemalla ongelma saa helpommin lähestyttäviä muotoja tai saattaa jopa lakata olemasta ongelma kokonaan. Jokaisessa ongelmassa piilee siis mahdollisuus!

Kirjassa on runsaasti mainioita esimerkkejä tällaisesta uudelleenmäärittelystä. Esimerkiksi masennusta voitaisiinkin kuvata negatiivisen konnotaationsa sijaan ”suvantona elämän virrassa” tai ”elämän inventaariona”, jossa arvot ja tavoitteet arvioidaan uudelleen, jotta sairastuneen olisi helpompi suuntautua kohti valoisampia aikoja.

Toisen saappaissa askeleet saavat uuden kaiun

Kirjassa viitataan mm. koomikoihin taitavina näkökulman vaihtajina. Tämä ehtymätön oppimisen aihe sopii kyllä ihan kaikille. Se todellakin on luovan ajattelun oiva apuri, mutta sitä hyödynnetään yhtälailla terapiassa ja oppilaitoksissa.

Näkökulman vaihtaminen sopii itse asiassa kaikenlaiseen vuorovaikutustaitojen kehittämiseen: oman ja muiden ymmärryksen kasvattamiseen, tilanteisiin ja ihmisiin sopeutumiseen, aitoon ja välittävään kuuntelemiseen. Näkökulman vaihtaminen on jatkuvien tulkintojen tekemistä, metaforien hyödyntämistä ajatusmallien niksauttamiseksi. Se on monta erilaista tapaa reagoida tilanteeseen. Otetaan vaikka esimerkki siitä, miltä maailma voisi näyttää jonkun toisen ajatusmaailmassa: kumman sinä näet alla olevassa kuvassa, ankan vai jäniksen? (joo, ihan itse piirsin ja sen huomaa)

Yllä mainitut periaatteet sopivat hyvin myös coachingiin. Asettaudutaan ensin coachattavan asemaan (vaikkapa se ankka), jotta voidaan ymmärtää, mistä näkövinkkelistä hän tilannettaan tarkastelee ja autetaan häntä sen jälkeen eri keinoin näkemään ne asiat, jotka auttavat häntä myönteisellä tavalla kohti visioitua, parempaa elämää (vaikkapa se jänis).

Katsokaapa muuten huviksenne, miten stand-up-koomikko Ismo Leikola käsittelee näkökulman vaihtamisen taidon avulla hyvin yksinkertaista, mutta moni-ilmeistä suomalaisten suosimaa lausahdusta: no niin.

Eliniän pituinen harjoitusjakso

”Kun asiakkaan tilanteesta puhutaan toisenlaisten käsitteiden avulla, tilanne näyttää erilaiselta, ja aukeaa uusia tapoja toimia tuossa tilanteessa.”

Teoksessa kerrotaan psykiatri Ericksonista, joka uskoi potilailla olevan ongelmia juuri siksi, että heillä oli opittuja rajoituksia ja olivat siksi urautuneet tiettyihin viitekehyksiin.

Coachingissa puhumme uskomuksista, jotka rajoittavat yksilön voimavarojen käyttöönottoa. Uudelleenmäärittely auttaa löytämään avaimet muutokseen. Kirjasta voi ammentaa lukuisia käytännön esimerkkejä siitä, kuinka uudelleenkehystämistä on hyödynnetty esimerkiksi psykoterapiassa ihmismielen lukkojen avaamiseksi.

Palataan lopuksi vielä Epiktetokseen. Filosofi katsoi, että ne sanat, joilla kuvailemme tilannetta, vaikuttavat suuresti reaktioihimme. Puhutko yksinäisyydestä vai rauhasta? Puhutko ihmistungoksesta vai juhlasta ja karnevaalista?

Itselläni riittää jo omien näkökulmien vaihtamisen taidon kehittämisessä loppuelämäksi töitä – saatikka sitten muiden auttamisessa saman aiheen tiimoilta coachingin avulla. Mitä enemmän käyttää itseään jäniksenä, sitä paremmin oppii taapertamaan kuin ankka. Tai päinvastoin.

Kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille, jotka haluavat niksautella ajatusmallejaan!

Uusi oppimisen kulttuuri

Organisaatioiden kyvykkyyden ja ihmisten osaamisen kehittäminen innostavat minua. Erityisen kiinnostavaa on, miten organisaatioiden oppimiskykyä voi nopeuttaa ja miten osaamista voi siirtää tehokkaasti organisaatiossa erityisesti teknologian avulla.

A New Culture of Learning -kirja sopikin kuin nenä päähän. Nykyiset opettamisen rakenteet ja toimintamallit ovat riittämättömiä vastaamaan huimaa vauhtia maailmaa muuttavan teknologisen kehityksen tarpeisiin. Tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua, oppimista ja tekemistä.

Uusi oppimisen kulttuuri hyödyntää mittavaa tietoverkkoa, kuitenkaan jäsennellympää oppimisympäristöä unohtamatta. Uusi malli auttaa ottamaan vastaan jatkuvan muutoksen avoimin mielin ja avosylin sekä tukee kaikenikäisten ihmisten oppimista yhdessä tekemällä, rohkeasti outoja kyselemällä ja vertaisoppimalla.

Malli tukeutuu vahvasti sosiaalisesta kokemuksesta oppimiseen – ei sinänsä mitään uutta auringon alla. Mutta tässä mallissa oppiminen on leikinomaista: yhteisöllisesti kokeilevaa ja villiin mielikuvitukseen perustuvaa. Uusi oppiminen ammentaa innostusta online-pelikulttuurista, jossa toisilleen tuntemattomat ihmiset eri puolilla maailmaa rakentelevat pelistrategioita tiimeinä ja oppivat hyödyntämään toistensa vahvuuksia.

Pääperiaatteita

• Ihmiset oppivat eri tavoin. Jos heille esitetään sama tieto samalla tavalla, he oppivat eri asioita oppimateriaalista. Tätä voi hyödyntää yhdessä oppimisessa vahvuutena, kun ihmiset voivat oppia toisiltaan paljon. Näin toimii mm. Co-design-ryhmä. Ryhmämme toiminnan tavoitteena on jakaa tietoa osaamisen kehittämisestä ja menetelmistä, edistää co-designin yhteiskunnallista vaikuttavuutta, törmäyttää erilaisia osaamisia, verkostoitua, oppia ja luoda uutta – ja pitää hauskaa!
• Pelimaailman toimintamalleja kannattaa hyödyntää muutosvastaisuuden vähentämisessä. Pelistä voi rakentaa jopa strategian muutosten positiiviseen kohtaamiseen myös yritysmaailmassa.
• Perinteinen opetusympäristö on liian hidas nykyajan oppimisvaateille. Siksi saman henkiset ihmiset rakentavat omia oppimisyhteisöjään. Hyvä esimerkki Co-design-ryhmän ohella on Reworking of Work -oppimisyhteisö, jossa pohdimme työn murrosta ja jaamme oivalluksia – tai jopa väittelemme mahdollisista kehityskuluista.
• Olennaista on yhdistää omaa tekemistään toisten oppimaan ja hyväksyä se, että tuotosta parannellaan kehittelemällä eteenpäin yhteisöllisesti. Yhdessä tuotoksia parantelemalla näkökulmat monipuolistuvat ja syntyy oivalluksia, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi. Co-designin perusperiaatteita, siis!
• Päästä irti, anna oppijoille valta ja vastuu. Kun oppimisyhteisö ottaa aiheen haltuun, se lähtee etsimään ratkaisua monin eri tavoin ja eri kanavista. Lopputulos on usein parempi kuin tiukasti ohjatussa opetustilanteessa – olivat oppijat sitten lapsia tai aikuisia.
• Kun iso tietoverkosto ja henkilökohtainen motivaatio kohtaavat, syntyy isoja oivalluksia. Kanssakäyminen muiden kanssa on tässä olennaista, kun opittava aihe nivotaan elävään elämään ja arkeen.
• Mekanistiseen, stabiiliin oppimisympäristöön astuessaan ihminen on se, joka muuttuu. Uuden oppimisen kulttuuri taas reagoi ympäristöönsä ja nousee esiin siitä kukoistaen muutoksessa, jonka ihminen saa toiminnallaan aikaan. Opettajakeskeisessä opetuksessa opetetaan maailmasta, uudessa oppimisessa opitaan toimimalla maailmassa.
• Knowing, making, playing: nykymaailmassa olennaista on – kysyä missä tieto on eikä mitä se on; ymmärtää konteksti, jolloin tiedolla on merkitystä eikä mitä se tarkoittaa; kaikki pelit ovat pohjimmiltaan oppimisjärjestelmiä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimisesta, opettamisesta ja osaamisen kehittämisestä työelämässä.

Ja niille, jotka eivät ehdi kirjaan tarttua, ohessa on yhteenvetoni avainkohdista pdf:nä. Oppimisen iloa! New_Culture_of_Learning