Roboruuhka tummentaa taivaan?

Bongasin eilen Tivistä uutisen, joka sekoittaa nyt heikkojen signaalieni PESTE-järjestyksen, mutta viis siitä. (Ennakoinnin PESTE-analyysissä kartoitetaan siis yleisen toimintaympäristön poliittiset (political), taloudelliset (economy), sosiaaliset (social), teknologiset (technological) ja ympäristötekijät (ecology).

Lähes päivälleen vuosi sitten valitsin ekologiseksi PESTE-kohteekseni dronet tämän blogauksen otsikolla. Tivin mukaan Matkahuolto kokeilee nyt maaliskuussa Vantaalla drone-kuljetuksia verkkokauppaostoksiin.

Vähänkö olen innoissani, että Suomessakin tästä valitsemastani signaalista on vihdoin tulossa totta kaupallisesti! Eihän tällainen wannabe-propellipää pääse tekki-intoiluistaan mihinkään: teknologiset kehitysaskeleet tai paremminkin niiden sovellukset useimmiten vaan ovat niin upeita ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia avaavia. Tässä tapauksessa myös avun tuovia sellaisia.

Uutta elinvoimaa haja-asutusalueille

Jäljessä ehkä laahataan isoon maailmaan verrattuna, mutta tärkeää on, että edetään. Kiinassa on tietenkin populaa mielettömän paljon enemmän kuin piskuisessa Suomessa, samoin lääniä. Sen vuoksi on täysin ymmärrettävää, että yksi Kiinan suurimmista vähittäisketjuista JD.com on rakentelemassa lähes 200 drone-kenttää hoitamaan verkkokauppojen logistiikkaa haja-asutusalueilla. Ja Walmartkin on päässyt jo taivaalle New Yorkissa.

Drone-kuljetukset mahdollistavat uutta elinkeinoa ja bisnestä sekä elinmahdollisuuksia harvaan asutuilla seuduilla, myös Suomessa. Nopeimmat ja idearikkaimmat kuorivat kerman päältä! Suurimpana hidasteena tai jopa esteenä lienevät erilaiset lentoliikennerajoitukset ja vastaavat lainsäädännölliset asetukset turvallisuuden ja yksityisyyden varjelemiseksi.

Väistämättä tietenkin käy myös mielessä, että onkohan tuollainen drone-kuljetus kovinkin helppo kaapata. Droneja käytetään jo nyt nimittäin terveydenhuollossa ja pelastustoiminnassa, mm. Ruandassa. Lastista riippuen pelastus-drone voi valitettavasti olla pahiksille todella kiinnostava kohde – lääkkeet päätyvät aivan vääriin käsiin, jolloin apua tarvitsevat jäävät pulaan. Samoin tietenkin nuo kuluttajatavaraa kuljettavat lentovekottimet saattavat olla alttiita ilmarosvoilulle.

Miten drone-liikenne vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun?

Moni meistä täällä Malmin lentokentän kupeessa asuvista on jo pidempään pohtinut, miksi kenttää pakotetaan asuntoalueeksi, kun se siihen maapohjansa vuoksi ymmärtääkseni varsin huonosti sopii. Drone-logistiikan alueeksi se voisi sen sijaan sopia mainiosti eikä pääkaupunkiseudulle ole tietääkseni varattu vielä kaupallisille droneille mitään aluetta. Vai onko?

Miten kaupallinen drone-liikenne vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun tai ilmailuun jatkossa? Kykenevätkö suomalaiset päättäjät ottamaan muuttuvan maailman huomioon poliittisessa köydenvedossaan?

Uudessa-Seelannissa on nimittäin ainakin jo kokeilukäytössä AirMap-apps, jonka avulla drone-operaattorit voivat pyytää ilmatilalupia viranomaiselta.

Goldman Sachs ennusti jo vuonna 2016 raportissaan ”Drones Reporting for Work”, että dronet ovat kasvamassa merkittäväksi bisneksen työkaluksi. Nyt on siis suomalaisillakin päättäjillä jo korkea aika olla hereillä asiassa!

Drone-bisnes mullistaa jo lähivuosina kaupan ja logistiikan toimialoja heikentämällä perinteisiä toimintamalleja tai jopa syrjäyttämällä osan niistä. Parhaimmillaan se tarjoaa yksittäisille elinkeinonharjoittajille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia. Mitä jos ryhtyisikin drone-brokeriksi isona?

Ohessa yhteenvetotaulukko ilmiöstä pdf-muodossa: 180317_CFP_Heikot_Signaalit_Ekologinen

Mihin ongelmaan oma osaamisesi on ratkaisu?

Viimeisestä henkilöstötyön mahdollisten tulevaisuuksien skenaariostani aukeaa ovi henkilöstötyön ammattilaisten haavekuvaan: HR on koko organisaation hermokeskus, sen sykkivä sydän.

Viime syksyn aikana tein useammasta ns. tukitoiminnosta trendianalyysia puheenvuoroja varten. Sinänsä mielestäni ajatus siitä, että jotkin organisaation osat ovat ytimessä ja jotkin ydintä ”tukevia” satelliitteja on pahasti vanhentunut, mutta mennään nyt nämä HR-skenaarioni vakiintuneilla termeillä loppuun saakka.

Kävin syksyllä henkilöstötyön ohella läpi taloushallinnon, johdon assistenttien, IT:n ja markkinoinnin tulevaisuusnäkymiä. Oli mielenkiintoista havaita, että kaikki tällä hetkellä tukitoiminnoiksi mielletyt näkivät oman ammattinsa tulevaisuudessa vahvasti organisaation ydintoiminnoksi.

Yksikään ei nähnyt vaihtoehtoa, jossa koko ammatti katoaisi tai muuntautuisi joksikin aivan muuksi. Miksi ylipäätään vastakkainasettelu ydin vs. tuki, miksi kyvyttömyys kyseenalaistaa ja pohtia yllättävämpiä tulevaisuuksia kuin oman nykyammatin ikuinen kaikkivoipaisuus? Suosittelen tutustumaan mm. Susskindien kirjassa esitettyihin skenaarioihin omien ajatuslukkojen avaamiseksi.

Hermokeskuksessa korostuu moniosaajuus

Hermokeskuksessa ihmistyö on kunniassaan. Ihminen on selkeästi isäntänä ohjaksissa ja teknologia renki. HR-osaaja ei kyllä helpolla pääse, sillä häneltä edellytetään aikamoista monitaituruutta. Hän on moniosaaja, renessanssi-ihminen, neogeneralisti (viimeksi mainituista toisessa blogauksessa sitten enemmän).

Inhimilliseen osaamiseen pohjautuva HR-työ on pitkälti yksilöllistä palvelua työntekijöille. Palaamme tässä hajautetun HR:n massaräätälöintiin tunnistetuille kohderyhmille ja palvelumuotoiluosaamiseen.

Mutta hermokeskusmallissa HR-ammattilaisen pitää kyetä hallitsemaan erittäin laajoja kokonaisuuksia, hänellä on viisi tunnistettua osaamisaluetta:

• Päivittäisen arjen sujuvoittaja
• Liiketoiminnan tulevaisuuden rakentaja
• Ihmisten kukoistuksen mahdollistaja
• Joustavan, oppivan kulttuurin kasvattaja
• Ihmisiin liittyvän datan ymmärtäjä eli äly-HR

Ai, että jo ihan arkipäivää? Ei todellakaan ole sillä tasolla, mitä tässä skenaariossani edellytetään. Muutama esimerkki tuolla edempänä siitä, miksi näin väitän.

Hermokeskusroolissa on mahdoton toimia, ellei kykene työstämään datasta analyyseja – tai valjastamaan tekoälyä tuottamaan niitä analyyseja puolestaan. Niiden tehtävä on auttaa henkilöstötyön ammattilaista rakentamaan ennakoivaa palvelutuotantoa, joka perustuu datan jatkuvaan peilaukseen strategisiin tavoitteisiin. Se ihan ensimmäinen haaste on sen strategian ymmärtäminen. Maarika Mauryn väitöskirjan mukaan:

”Yhtiöiden ylimmästä johdosta 13 prosenttia ja keskijohdosta vain kahdeksan prosenttia pystyy ilmaisemaan yrityksen strategian niin kuin se on yhtiössä virallisesti määritelty.”

Jos johto itse eikä keskijohtokaan ymmärrä organisaation strategiaa, kuinka sitten HR ymmärtäisi yhtään sen paremmin?

Eikä sekään riitä kuin pohjatyöksi. Sen lisäksi pitää osata johtaa ja ohjata johto ja koko organisaatio toimimaan analyysin löydösten mukaisesti. Kokemukseni mukaan HR-ammattilaiset ovat taitavia vuorovaikuttajia, mutta toimivat useimmiten taustalla – organisaation johtaminen eturintamasta ei ole se tutuin rooli. Sydämiä ei kuitenkaan valloiteta seinäkukkasena ujostelemalla, vaan ottamalla ne rohkeasti ja omalla esimerkillä toimien haltuun.

Kyseenalaistamisen ja uuden näkökulman ottamisen taito

Johtamiseen liittyy myös se, että kykenee innostamaan joukot mukaan. Kukaan ei voi johtaa, jos muut eivät halua seurata. Innostavan, sitouttavan ja samalla aktiivisesti osaamisessaan kasvuhakuista toimintakulttuuria ei rakenneta hetkessä eikä varsinkaan ilman rohkeaa nykykäytäntöjen kyseenalaistamista. Disruptive HR on vielä kovin harvinaista suomalaisissa organisaatioissa. Ei tarvitse kuin vilkaista organisaatio- ja päätöshierarkiaa tai vaikkapa tavoitteenasettelua. Ollaan vielä aika kaukana henkilöstön valtuuttamisesta aidosti itsenäiseen päätöksentekoon ja osaamisen kukoistamisen mahdollistamisesta, vai mitä?

Liiketoiminnan tulevaisuuden rakentaminen ja oppiva kulttuuri edellyttävät syvällistä, liiketoiminnan ja sen toimintaympäristön ymmärrystä ja luotaamista. Ennen kaikkea pitäisi kyetä ymmärtämään, minkälaista osaamista tarvitaan strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja miten organisaatiossa voidaan hyödyntää neogeneralistien kaltaisia osaajia uudistumiskyvyn edistäjinä.

Tässä kohtaa kannattaa vilkaista vaikkapa nykyisiä rekrytointi-ilmoituksia: tiukat työnkuvaukset, osaamisvaatimukset (joilla ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden tarpeiden kanssa, vaan nykyhetken tai sen edellisen hommaa tehneen jampan profiilin kanssa), tittelit ja laatikot. Olisiko aika tarkastella asioita niiden laatikoiden ulkopuolelta ja miettiä homma uusiksi?

Eipä näy työpaikkailmoituksissa tehtäviä, joissa haettaisiin monialaista osaamista ilman tiukasti määriteltyä paikkaa hierarkiassa titteleineen ja muine vallan tunnusmerkkeineen. Tässä kohtaa huutelen taas sen rohkean, tulevaisuutta rakentavan HR:n perään: ne asemavaltaa hallussaan pitävät kun pitäisi saada luopumaan positioistaan ja irrottamaan keskusjohtoisesta päätösvallastaan, jotta päästään siihen aitoon työntekijöiden valtuuttamiseen, innostamiseen, sitouttamiseen ja kukoistuttamiseen. Aika harvassa ovat ne henkilöstötyön ammattilaiset, jotka ovat tähän urakkaan uskaltaneet ryhtyä suomalaisissa organisaatioissa. Siinä kun menee oma valta samalla.

Tai HR-osaajat, jotka edes kyseenalaistaisivat sen, että työtä pitää tehdä täysipäiväisesti asiantuntijan ammatissa. Kuitenkin työn tulevaisuuden visiot aika yksimielisesti kertovat, kuinka jo lähitulevaisuudessa me asiantuntijat työskentelemme monelle työnantajalle sujuvasti samanaikaisesti, tulomme pienistä puroista kerryttäen. Miten ihmeessä, kun työantajat vaativat työpaikkailmoituksissa täysipäiväistä sitoutumista itseensä ja lyövät vielä sanktiot päälle, jos hyödynnät osaamistasi jossain muualla kuin päätyössäsi? Hyvin vähän työnantajaimua, mutta rehevä löyhähdys ummehtunutta mennyttä aikaa.

Henkilöstötyön ammattilaisilla on aikamoinen repertuaari otettavana haltuun, jos mielii toteuttaa vision HR:stä organisaation hermokeskuksena. Mutta tavoitteiden pitääkin olla haastavia ja mukavuusalueen ulkopuolelle vieviä, jotta syntyy oppimista. Tai näin meille asiantuntijoille vuosittaisissa kehityskeskustelujen tavoiteasetannoissa ainakin yhä hoetaan.

Syksyn puheenvuoroissani olen esitysteni lopussa esittänyt mielestäni olennaisen, tulevaisuuden työelämää koskevan kysymyksen, joka syntyi kun tutkin eri ammattien tulevaisuuksia: mihin ongelmaan oma osaamisesi on ratkaisu?

Kun osaat vastata tähän kysymykseen ei pelkästään nykyhetken, vaan myös tulevaisuuden työurasi suhteen, alat olla jo vahvoilla oman osaamisesi kehittämisessä. Intoa kaikille uuden oppimiseen vuonna 2019!

 

Työn monimutkaistuminen johtaa tunnelinäköön?

Kolmannessa henkilöstötyön tulevaisuusskenaariossa ”Erikoistunut HR” sekä organisaatiot että HR funktiona ovat yhä olemassa, joten henkilöstötyön roolimuutos on vähäisempi kuin vasemman palstan visioissa (ks. HR:n tulevaisuusskenaarioita). Ennakoinnin terminologiassa tämä skenaario on todennäköinen, vaikken nyt itse niin ihastunut olekaan tämän kaltaiseen kategorisointiin.

HR-työ polarisoituu yhä selkeämmin automatisoitavaan rutiiniin (Human Resource Management, HRM) ja strategisempaan, luovempaan ihmistyöhön (Human Resource Development, HRD). Tämä kehityssuuntahan on ollut olemassa jo pitkään, nyt se pääsee valloilleen kuin konsanaan lehmä kevätlaitumelle.

Työn monimuotoistuminen ja monimutkaistuminen organisaatioiden toimintaympäristöjen VUCA-ilmiön paineessa pakottaa henkilöstötyön ammattilaiset erikoistumaan. Kukaan ei enää yksin kykene hallitsemaan koko henkilöstötyöltä vaadittavaa osaamispalettia ja tekemisen kirjoa. No, eipä kykene nytkään, mutta ilmiö jatkaa voimistumistaan.

Nämä kapean alueen syvälliset osaajat – I-osaajat siis – muodostavat organisaatioon asiantuntijatiimin. Tässä otetaan itse asiassa kehitysaskel taaksepäin osaamistarpeiden muutosten suhteen. Teollisella ajalla on suosittu erikoisosaajia, mutta asiantuntijaorganisaatioiden kehittyessä kohti holakraattista toimintamallia tarvitaan yhä enemmän moniosaajia rakentamaan poikkitieteellisiä tiimejä ja tulkitsemaan eri erikoisosaajien näkemyksiä siinä tiimissä innovaatioiden synnyttämiseksi. Blogaan myöhemmin näistä eri osaajatyypeistä, joten ei jumituta nyt tähän sen enempää.

Ehdit jo varmaan ihmetellä, että mitäs kummallista tässä sitten on henkilöstötyön ammattilaisen näkökulmasta?

Mistä asiakkaat erikoisosaamiselle?

Organisaatioiden evoluution on kuljettava vinhaa vauhtia VUCA-maailmassa. Yritykset muovaavat hyvinkin nopeassa tahdissa niin strategisia tavoitteitaan kuin prosessejaan tuottaakseen jatkuvasti arvoa asiakkailleen. Kun tavoitteet, toimintamallit, osaamistarpeet, työvälineet ja kumppanuuksien verkosto elävät jatkuvasti, myös tarve erityyppiselle HR:lle muuttuu mukana. Kun yritys siirtyy toimintansa elinkaaressa ja muuttuvan toimintaympäristön sisällä eri vaiheisiinsa entistä vauhdikkaammin, tänään tarpeellinen erikoisosaaminen onkin huomenna jo tarpeetonta.

Erikoistuneen HR-osaajan pitää siis löytää itselleen sopiva asiakas yhä uudelleen, yhä useammin – ja kyetä myymään osaamisensa tai erikoisosaajista muodostuvan tiiminsä osaaminen kullekin organisaatiolle. Todennäköistä on, että tässä skenaariossa työ tuotetaankin ennemmin väliaikaisella palvelusopimuksella kuin perinteisessä työsuhteessa. Haasteena HR-ammattilaiselle nousee tietenkin se, että voimakas erikoistuminen kaventaa näkymää ja johtaa pahimmillaan tunnelinäköön suhteessa koko henkilöstötyön kenttään.

Asiakaskin saattaa olla teknologia-alustan mahdollistama väliaikainen flash-organisaatio, jolloin HR:n asiantuntemusta hyödynnetään aivan erilaisella tavalla kuin on totuttu ajattelemaan: osana parviälyä asiakkaan ongelman ratkaisemiseksi. Erikoistunut henkilöstötyön osaaja tuo parven käyttöön esimerkiksi taitonsa ihmisten käyttäytymisen ohjaamisesta toiminnan uudistamisessa tai näkemyksensä tarvittavista rakennuspalikoista onnistuneen itseohjautuvan kulttuurin rakentamisessa.

Oman erikoistumisalueensa lisäksi henkilöstötyön asiantuntijan myyntitaidot ja kyky tunnistaa osaamiselleen kohdeasiakkaita korostuu. Eli palvelumuotoilu, myynti ja markkinointi nousevat jälleen taitopalettiin.

Megaresursointikyky on tulevaisuuden taito

Eikä siinä vielä kaikki. Näiden henkilöstötyön erikoisosaajien tulee lisäksi ymmärtää liiketoiminnan ja sen toimintaympäristön nopeaa muutosta hyvinkin syvällisesti. Vain sillä tavoin HR-osaaja pystyy nivomaan eri erikoistumisalueiden osaajista dynaamisesti ja joustavalla nopeudella muuttuvan, liiketoiminnan tavoitteita kulloinkin järkevästi palvelevan tiimin.

HR-palvelut ovat vain yksi pieni osa-alue organisaatiossa, jossa tätä megaresurointikykyä tarvitaan. Taito koskee koko orkesterin kokoonpanon joustavaa rakentamista ja johtamista. Uusi haaste kokonaisuudessa onkin se aikajänne, jolla tämä kaikki tapahtuu. Siinä missä on totuttu rakentamaan ja kehittämään organisaatiota usean vuoden aikajanalla, puhutaankin nyt kuukausista tai korkeintaan parista vuodesta. Ja orkesteriin kuuluu omien organisaation työntekijöiden lisäksi mm. kumppanit, muut verkoston sidosryhmät, teknologia ja tekoäly. Ilman laajaa tietoa ja kokonaiskuvaa koko tämän verkoston kyvykkyydestä ei megaresursointi onnistu.

Megaresursoijan ohella henkilöstötyön erikoisosaaja voisi olla vaikkapa kestävän kehityksen brändinvartija-HR, jonka tehtävänä on huolehtia, että organisaatiokulttuuri ja päivittäisessä työssä tehdyt valinnat tukevat vastuullista kiertotaloutta. Organisaation yhteiskuntavastuullinen toiminta on vahvassa nousussa oleva kriteeri työnantajaa valittaessa.

Työnantajakuva-HR huolehtii taasen siitä, että henkilöstö haluaa työskennellä organisaation hyväksi ja että tarvittavaa osaamista saadaan jatkossakin. Ei mikään vähäpätöinen juttu, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että huono maine maksaa. Sen lisäksi että sopivia osaajia on vaikeampi houkutella, huonomaineinen työnantaja joutuu maksamaan 10 % enemmän palkkaa saadakseen työntekijöitä.

Data-analyytikoilla on jo nyt nähtävissä loistava tulevaisuus henkilöstötyön parissa – datan rouhiminen ja ennakoiva tulkitseminen on viime vuosina noussut yhä tärkeämmäksi osaksi liiketoimintaa kaikissa organisaatiotoiminnoissa.

Organisaation toiminnan painotukset, elinkaaren vaihe ja organisaatiomalli lopulta ratkaisevat, minkälaisille erikoistuneille HR-osaajille on kulloinkin kysyntää. Sinun tehtäväsi on miettiä, minkälainen erikoistuminen ja taitojesi jatkuva kehittäminen pitää osaamisesi markkinakelpoisena tässä visiossa.

Klik – olet tarpeeton!

Joskus elämä tulee väliin ja aikataulut sakkaavat. Meni aiottua pidempään tämän ensimmäisen skenaariolaatikon avaamisessa. Mutta kurkistetaan nyt maailmaan, jossa HR olisi funktiona tarpeeton. Jätetään työlainsäädäntö tässä kohtaa omaan arvoonsa.

Digi mullistaa jo toimialaasi – et vain ehkä ole huomannut sitä

Skenaariota voinee kutsua HR:n dystopiaksi – maailma, jossa henkilöstötyöstä tulee funktiona, erillisenä yksikkönä tarpeeton. Tässä maailmassa digitaalisuus vie ja HR vikisee. Työelämän muutosajurina toimivat teknologiset kehitysharppaukset. Eletään alustataloudessa, lohkoketjut ravistelevat toimialoja ja totuttua yhteiskunnallista järjestystä. Digitaaliset, ketterät toimijat ajavat perinteisellä mallilla toimivat yritykset niche-nurkkaan taistelemaan olemassaolostaan. HR-palveluja ostetaan organisaation ulkopuolelta – jos siis organisaatiota ylipäätään on – virtuaaliverkostolta, tekoälyltä, digitaalisilta palveluntarjoajilta tai vaikkapa ihmis- ja tekoälytyötä hyödyntäviltä HR-killoilta.

Henkilöstötyön kohdalla hiljaisena signaalina toimialan muutoksesta voisi esitellä amerikkalaisen startupin Scoutiblen, joka uudistaa rekrytointikonsulttien bisnestä ja ylipäätään työmarkkinoita tekoälyn ja pelillistämisen keinoin. Mihin HR:ää tarvitaan, kun tekoäly lukee hakijan pelitaidoista niin ongelmanratkaisukykyä, tiimitaitoja, persoonallisuuden sopivuutta kulttuuriin kuin potentiaalia työntekijänä peilattuna yrityksen osaamisvajeeseen? Ja vieläpä objektiivisesti. Pärjäisitkö muuten itse pelissä työnhakijana? Palaan Scoutibleen ja hiljaisiin signaaleihin myöhemmin hiljaisten signaalien blogauksissa.

Teknologiset kehityskulut ovat itselleni tärkeä vipu ennakoinnissa. Teknologisten innovaatioiden, startupien, asiantuntijoiden, tutkimusten ja teknologiaan erikoistuneiden saittien seuraaminen sekä analogioiden tunnistaminen muilta kuin omalta toimialalta ovat erinomainen keino tunnistaa hiljaisia signaaleja, joilla voi olla vaikutusta omaan alaan, bisnekseen tai ammattikuntaan.

Kun organisaatio muuttuu, HR:n on muututtava

Henkilöstötyön palveluja on tuupattu työntekijöille samanlaisena yhdestä tuutista vuosikymmeniä. Työntekijöiden tarpeet kuitenkin vaihtelevat – toiset ovat hyvin itsenäisiä ja menevät mukaan sinne, missä näkevät osaamisestaan olevan eniten hyötyä bisnekselle. Toiset haluavat selkeät raamit ja ohjeet. Tarvitaan siis yksilöllisiä palveluja muuttuvissa organisaatioissa. Silti henkilöstötyön palvelut ovat samat kaikille työntekijöille. Miksi ihmeessä?

Minkälaista on henkilöstötyö organisaatioissa, joiden toiminta perustuu itseohjautuvien tiimien verkostoon eli holakratiaan? Tai mennään vielä pidemmälle: mitä jos työtä tehdäänkin verkostoissa, jotka ovat enemmän ja vähemmän virtuaalisia, tietyn projektin ympärille syntyviä ja väliaikaisia pysyvän organisaation sijaan?

Johtamisen trendeistä kiinnostuneet ovat väistämättä törmänneet viime vuosina Frederic Laloux’n Reinventing Organisations -johtamisteoriaan, jossa tavoiteltavaa mallia kuvaavat sinivihrein (Teal) periaattein toimivat organisaatiot. Tiimeissä vallitsee korkea autonomia vastuunottoineen eikä valta ole kiinni positioissa. Tiimit ottavat vastuun myös havaitun osaamisvajeen täyttämisestä tarvittavan tuotoksen synnyttämiseksi. Tiimi ottaa käyttöönsä parhaaksi katsomansa työkalut arvon luomiseksi, luovuus viheliäisten ongelmien ratkaisemiseksi kukoistaa poikkitieteellisissä tiimeissä. Työntekijät ohjaavat parhaan osaamisensa ja energiansa sinne, mikä innostaa ja tuottaa parasta tulosta liiketoiminnan ja asiakkaan hyväksi – ilman pomotusta ja pönötystä. HR:llä funktiona näyttäisi olevan aika vähän roolia holakratiassa tai verkostomallissa.

Suomalainen ohjelmistoyritys Codento toteuttaa mielenkiintoista versiota holakratiasta, nimeltään Sosiokratia 3.0. Malliin voi tutustua esimerkiksi tämän Codenton esityksen kautta.

Organisaatioiden toimintamallien uudistukset kertovat omaa tarinaansa siitä, mihin suuntaan työn tulevaisuus on kulkemassa ja minkälaisia osaamisia työntekijöiltä jatkossa odotetaan.

Massapalvelua kaikille eli ei kenellekään

Kun digitaalisuus liiketoiminnassa ja työn tekemisessä ottaa vallan, henkilöstötyötä tuotetaan harvoin kasvokkain. Työnantajani kysyi alan ammattilaisilta vuosi sitten, miltä näyttää HR:n digitaalisuus. Henkilöstöjohtamisessa työkaluja oli vain vähän käytössä, lähinnä sähköisiin oppimisympäristöihin ja sisäisiin viestintäkanaviin liittyen.

HR:llä, joka ei kykene tuottamaan palvelujaan joustavasti asiakkaidensa suosimissa kanavissa ja työkaluilla, ei pysty tuottamaan eheää asiakaskokemusta. HR-ammattilaisella, joka ei pysty tuottamaan arvoa verkostomaisen tiimin menestykseen ja lopputuotokseen virtuaalityön mallissa, ei ole arvoa tiimille tai sen asiakkaalle digibisnekseen perustuvassa maailmassa.

Mitä kiivaampana taistelu osaajista käy, sitä liiketoiminnallisesti merkittävämpää on taito pitää orkesterin vire eli tunnekokemus korkealla. Miten siis johtaa, ohjata ja tarvittaessa kehittää tehokkaasti #uusityö tiimejä? Globaalisti, monikulttuurisesti, oikea-aikaisesti, yksilöllisesti? Miten tuottaa hyödyllisiä WOW-elämyksiä HR:n asiakkaalle? Ja miten myydä omaa osaamista alustataloudessa, jos ei osaa valjastaa modernia teknologiaa käyttöönsä?

Otetaan esimerkiksi HR:n vastuulle tyypillisesti kuuluva osaamisen kehittäminen. Ja vaikkapa ne digitaaliset oppimisympäristöt. Joskus niiden avulla pystytään tuottamaan pedagogisesti ihan jees-kokonaisuuksia. Jotkut verkkovalmennukset on luokkahuoneopetusta siirrettynä videolle. Ei todellakaan jees, sisäinen ammatillinen opettajani saa päänsärkyä jo pelkästä ajatuksesta.

Organisaation osaamisen johtamiseen syntyy ihan uudenlaisia haasteita jo siitä, että vakituiset työsuhteet eivät olekaan enää itsestäänselvyys. Kenen osaamisen kehittämistä tuetaan, jotta yritykselle syntyy kilpailuetua? Vakituiset, vuokratyöntekijät, kumppaniverkoston yksinyrittäjät tai kumppaniyritysten työntekijät?

WOW-elämys osaamisen kehittämisessä

Mistä itse olen viimeksi saanut WOW-elämyksen osaamisen kehittämisen saralla? Suomalaisen HeadAI:n LearningAI:stä! LearningAI on neuroverkkoja hyödyntävä tekoäly, joka rakentaa käsitekarttoja valitusta aiheesta. Tekoälylle voi syöttää dataa oppijan jo olemassa olevasta osaamisesta yhdistäen sitä muihin tietolähteisiin. LearningAI:n avulla voidaan verrata oppijan ja tavoiteroolin tai -osaamisen datan perusteella muodostuvia käsitekarttoja. LearningAI tunnistaa, minkä tyyppisistä asioista tarvitaan aiheen tiimoilta lisäopiskelua, se visualisoi henkilökohtaisen oppimispolun ja ohjaa sillä eteenpäin.

Sisäinen osaamisen kehittäjäni oli aivan pähkinöinä ja sisäinen bisnesihmiseni tunnisti uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tekoäly henkilökohtaisena coachina ja samalla uusien, digitaalisten bisnesmallien mahdollistajana. How cool is that!

Yritykset painottavat yhä enemmän yksilön vastuuta oman osaamisen kehittämisessä työmarkkinakelpoisuuden säilyttämiseksi. Alustataloudessa osaamisen kehittämisen palvelut tulevatkin joko tekoälyn ”omistajalta” tai suoraan tekoälyltä itseltään osaamistaan kehittävälle – HR:llä ei funktiona ole siinä välissä mitään virkaa.

Retrohyvinvointia vai lumehoitoa?

Ennakointiopinnoissa saimme tehtäväksi metsästää hiljaisia signaaleja, mustia joutsenia, villejä kortteja. Ei ole muuten ihan helppo homma erottaa, mikä on pienen pieni kädenojennus, jolla jokin ilmiö tuupataan trendiksi asti.

Sen verran herkullinen tehtävä oli, että kävin innolla työhön. Koostin viisi ilmiötä ennakointimalli PESTEn mukaan, kirjoitan kustakin mallin kirjaimesta vuorollaan. PESTE-analyysissä kartoitetaan siis yleisen toimintaympäristön poliittiset, taloudelliset (economy), sosiaaliset, teknologiset ja ympäristötekijät (ecology).

Poliittinen ilmiö: vanhusten ja nuorten yhteisasuminen

Poliittiset päättäjät ovat purkamassa vauhdilla sukupolvelleni tuttua hyvinvointiyhteiskuntaa. Vastuuta pärjäämisestä siirretään yhä enemmän yksilöille – tämä on mielestäni jo trendi. Iso kysymys uudessa yhteiskuntajärjestyksessä kuuluu: minkälaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan meillä on varaa?

Mediassa keskustellaan niin vanhusten kuin nuorien heitteille jättämisestä. Ikääntyvä väestö hylätään oman onnensa nojaan asumaan yksin, nuorille ei saada koulutusta, työpaikkaa eikä ensiasuntoa edesauttamaan itsenäistymistä.

Helsingin Laajasalossa kokeillaan palvelutalo Rudolfissa vanhusten ja nuorten yhteisasumista, tapa tämäkin ratkaista sukupolvien ongelmat. Ennakoinnin näkökulmasta signaali on retroa – olen itsekin kasvanut pitkään kolmen sukupolven kodissa, vieläpä ihan täällä stadissa enkä maalla, missä se oli aikoinaan yleisempää kuin kaupungissa.

Suomessa nykyinen sukupolvien järjestelmällinen yhteisasuminen on vasta kokeiluasteella, siinä mielessä ilmiö on uusi. Muualla maailmassa ollaan hankkeissa jo pidemmällä, erityisesti Hollannissa, jossa rakennetaan jopa kokonaisia dementiakyliä turvallisten ympäristöjen rakentamiseksi vanhuksille.

Miten niin lumehoitoa?

Ilmiötä voisi tarkastella yhteiskuntaa tasapainottavana, sillä se mahdollistaa nuorten itsenäistymisen, ehkäisee vanhusten yksinäisyyttä ja turvattomuutta sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä – se opettaa vastuunkantoa myös lähimmäisistämme oman hyvinvoinnin huolehtimisen ohella.

Sukupolvien yhteisasumiseen liittyy myös terveydenhuollon rakennemuutos, kaupungistuminen, tarve ehkäistä mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä syrjäytymistä. Ainakin välillisesti kuvaan astuu lisäksi oppiminen – yhdessä asuessaan molemmat sukupolvet oppivat toisiltaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Taloudelliselta kannalta ilmiö vaikuttaa trendiksi noustessaan kaupunkisuunnitteluun, asuinrakentamiseen ja tuo esimerkiksi hoitotyön ammatteihin uusia ulottuvuuksia.

Pieni kyynikko sisälläni nostaa sarviaan, sillä ilmiö on vahvasti sidoksissa poliittiseen päätöksentekoon ja terveydenhuollon  sote-malleihin varsinkin, kun vastuunkantoa siirretään yhä vahvemmin yksilöille.

Onko kyseessä itse asiassa poliittinen ongelmien lakaiseminen maton alle? Väistämättä tulee mieleen koulujen Kymppiluokat. Ne luotiin perusopetuksen päättäneille nuorille, jotka eivät saaneet toisen asteen opiskelupaikkaa. Kaunis ilmaisu sille, että luokille säilöttiin päättäjien mielestä ”ongelmanuoria”, jotta he voisivat ”selkeyttää opintosuunnitelmiaan”.

Eduskunnassa myllertää aikamoiset muutoksen aallot, seuraavat vaalit vaihtavat varmasti osan Arkadianmäen edustajistosta, joten poliittisen päätöksenteon muutosvoimat voivat viedä tämän hiljaisen signaalin mihin suuntaan hyvänsä.

Ohessa yhteenvetotaulukko pdf-muodossa ilmiöstä: 180317_CFP_Heikot_Signaalit_Poliittinen.

Asiantuntijatyön tulevaisuus – onko sitä?

Olen perehtynyt erityisesti asiantuntijatyön murrokseen yli 10 vuoden ajan. Omaa työuraani on ilokseni leimannut teknologinen vallankumous: kun kesäduunissa 80-luvun alussa lähetettiin reikänauhateleksillä viestejä itään, nykypäivän kesäjampat eivät välttämättä edes tiedä, mikä on teleks.

Tietokone olikin suuri edistysaskel – siis sellainen jo ennen Windowsin aikaa käytettävä! Ensimmäisen kännykän osto 90-luvun puolivälissä oli juhlahetki. Samaan ajankohtaan hyppäsin mukaan siihen mullistavimpaan: sukelsin internetiin ja ryhdyin digiammattilaiseksi. Vuosia evankelisoin yrityksille, miksi internetissä pitäisi olla. Noin 10 vuotta myöhemmin piti julistaa samaan tyyliin somen mantraa. Nyt odotan innolla, minkälaisia uusia mahdollisuuksia keinoäly, robotiikka ja esineiden internet luovat työelämään. Niinpä. Uskon, että työtä on jatkossakin. Eihän 90-luvullakaan osattu vielä ajatella, että webmaster olisi joskus ihan normiammatti.

Ei siis ihme, että Richard & Daniel Susskindin The Future of Professions – How Technology Will Transform the Work of Human Experts veti puoleensa magneetin lailla.

Susskindien mukaan nykypäivän asiantuntija-ammateilla on paljon yhteneväisyyksiä, vaikkei siltä heti vaikutakaan.

• Ne edellyttävät erikoisosaamista
• Ammattikuntaan hyväksyminen edellyttää pätevyyttä
• Niiden toimintaa säännellään jollain tavalla
• Niitä sitoo yhteiset arvot

Susskindit pitävät neljää kysymystä keskeisinä asiantuntijatyön murroksessa

1. Onko mahdollista organisoida asiantuntijatyö aivan uudella tavalla?
2. Onko niin, että kaikki nykyinen asiantuntijatyö tulee olemaan luvanvaraista?
3. Kuinka paljon luotamme siihen, että asiantuntijat tunnustavat työssään olevan elementtejä, joita voisivat tehdä muut kuin substanssiammattilaiset?
4. Sopivatko nykyiset asiantuntijatehtävät enää tarkoitukseensa ja palvelevatko ne yhteiskuntaa hyvin?

Heidän pääväittämänsä on, että ammatti on teennös, jonka olemme rakentaneet vastaamaan tiettyjä ongelmanratkaisun tarpeita painetun tiedon aikaisessa teollisessa yhteiskunnassa. Nykyisessä teknologiapohjaisessa tietoyhteiskunnassa ammatit eivät enää vastaa nykytarpeita.

Asiantuntijat tietoyhteiskunnan etenemisen este?

Erityinen ongelma on ”The Grand Bargain”, jonka valtuuttaa ammattikunnat suuren tietomäärän portinvartijoiksi. Asiantuntijuudella on vuorostaan merkittävä rooli yhteiskunnan rakentumisessa. Kirjassa käydäänkin läpi eri asiantuntija-ammattien (mm. terveydenhuolto, koulutus, juridiikka ja konsultointi) transformaatiota kohti teknologispainotteisempaa arvontuotantoa aina automaatioon saakka.

Kirjan ainoa graafi esitteleekin asiantuntijatyön evoluution kohti verkkopohjaisia palvelu- ja ansaintamalleja. Substanssiasiantuntijan rooli muuttuu ja vähenee evoluution edetessä. Oheisesta yhteenvedosta voit lukea tarkemmin vaiheiden sisällöstä.

 

Susskindit tunnistavat seitsemän erilaista asiantuntijuuden jakamismallia tulevaisuudessa.

1. Perinteinen
2. Verkostoituneet asiantuntijat (itsenäiset)
3. Puoliammattilaiset
4. Tietoinsinöörit
5. Kokemusyhteisöt
6. Sulautetun tiedon malli
7. Konetuotettu asiantuntijuus

Huoliakin riittää luotettavuudesta ja empatiakyvykkyydestä tulevaisuuden työtehtävien sisältöön. Susskindien ajatuksiin tulevaisuuden ammateista ja niiden työn sisällöstä kannattaa tutustua. Miltä muuten kuulostaisi empaatikko ammattina?

PS. Kirja on näkemyksiltään mielenkiintoinen ja perustuu mittavaan tutkimustyöhön. Sisällöstä olisi voinut tehdä huomattavasti napakamman ja tiiviimmän vähentämällä tiettyjen asioiden jatkuvaa toistoa, joka alkoi harmittaa itseäni loppua kohden yhä enemmän. Siitä huolimatta lukemisen arvoinen tuhti paketti asiantuntijatyön tulevaisuudesta!

Tässä yhteenvetoni kirjasta, toivottavasti siitä on sinulle iloa! Yhteenveto_Eulenberger_Future_of_Professions_Susskinds

Suomalainen vertikaaliviljelijä muutti Marsiin

Saimme Certified Foresight Professional -koulutuksessa tehtäväksi laatia uutisia parinkymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen. Tein kaksi. Tämä on niistä jälkimmäinen, jossa eletään ihan uudella tavalla ja uudessa paikassa.

Elon Muskin johtama, ensimmäinen siirtokunta Marsiin on päässyt turvallisesti perille. Yksi tärkeimmistä asukkaista on suomalainen vertikaaliviljelijä Viljamaa, jonka sato ruokkii koko väestön yhteisön perustamisvaiheessa.

Viljamaa valittiin siirtokunnan viljelijäksi rohkeiden ruokainnovaatioiden ja erityisesti puhtaiden, ekologisten viljelysmenetelmien ja -tuotteiden ansiosta.

”Eihän tässä nyt mitään ihmeellistä ole. Olen vertikaaliviljelijöiden virtuaaliyhteisössä yhteiskehitellyt tällaisia geneettisesti manipuloituja ruoka- ja lääkekasveja. Satuin vaan keksimään Marsin olosuhteisiin kestävimmät lajikkeet”, vaatimaton pohjalainen Viljamaa sanoo.

Herkkuruoka pitää terveenä

Siirtokunnan kokit ovat innoissaan Viljamaan tuottamista raaka-aineista. Ruokalistat perustuvat pitkälti Viljamaan kasveille, viljoille ja marjoille höystettynä tanskalaisen hyönteiskasvattajan proteiinipaukuilla.

”Kaukana ovat ajat, jolloin ihmiset mättivät suuhunsa kilokaupalla terveydelleen haitallista eläinlihaa. Itse en ole koskaan lihaa syönytkään. On ilo päästä kokkaamaan näin hienoista raaka-aineista tietäen, että koko yhteisömme pysyy aterioideni avulla terveenä”, kehuu nuorin siirtokunnan kokeista.

Yhteisön hyvinvointia seurataan tarkasti

Yhteisön hyvinvointia tarkkaillaan aikoinaan MIT:n kehittämän tatuoinnin avulla. Teknologia alkaa olla jo vanhaa, mutta se on varmatoiminteinen uudessa ja oudossa elinympäristössä.

Jos asukkaan terveydentilassa tapahtuu muutoksia, Viljamaan supertuotteilla saadaan välitön ja juuri oikeanlainen apu tilanteen korjaamiseksi. Yhteisön konkari, 125-vuotias japanilainen Yasimoto, on päässyt jo kokeilemaan ruokahoidon tehoa. Haastattelimme häntä Waverly-napin tulkkaamana.

”Vähän otti sydämestä ensimmäisinä päivinä. Tatuoinnista huomasin, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Virtuaalitohtori teki tarkemman diagnoosin, sitten kokit valmistivat hoitavan ruoan Viljamaan tuotteista lääkereseptin mukaisesti. Nyt voin paremmin kuin koskaan!”, ihasteli Yasimoto.

Lähteet:

BBC Future, Could insects be the wonder food of the future?

Futures Platform, Future Without Work

Futurism.com, Advances in Longevity Are Forcing Nations to Redefine “Elderly”

Genetic Science Learning Center, Genetically Modified Foods

Science Alert, MIT Has Developed Colour-Changing Tattoo Ink That Monitors Your Health in Real Time

Scientific American, The Truth about Genetically Modified Food

SpaceX, Making Life Multiplanetary

Susskind and Susskind, The Future of Professions (2015) – How Technology Will Transform The Work of Human Experts

Waverly Labs, A World Without Language Barriers

YouTube; This Farm of the Future Uses No Soil and 95% Less Water

---

Uutisen juju: Musk rakentaa vaihtoehtoisia energialähteitä ja on tosissaan matkalla Marsiin miehitetyllä avaruuslennolla ja aivan uudentyyppisellä koneella. Vertikaaliviljelyn ja hyönteissyönnin uskotaan tuovan ratkaisuja ruokakysymykseen tulevaisuudessa – ja jopa nykyisyydessä. Osittain ilmastosyistä, osittain eettisistä syistä lihansyöntiä pyritään vähentämään radikaalisti. Quantified Self on jo nykypäivää, terveellisen, lääkitseviäkin ominaisuuksia sisältävän ravinnon merkitys kasvaa jatkossa.

Ensimmäinen bottirosvo tuomittu tuhottavaksi

Saimme Certified Foresight Professional -koulutuksessa tehtäväksi laatia uutisia parinkymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen. Tein kaksi. Tämä on niistä ensimmäinen, teknologiapainotteinen artikkeli.

Tekoälytuomarin poikkeuksellisen ankara tuomio kuohuttaa niin bottiyhteisön kuin systeemi-insinöörien tunteita. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kyberrosvo on tuomittu kokonaan tuhottavaksi.

”Kiristyshaittaohjelmien kybertierosvoilusta on tullut päivittäinen riesa. Se on yleistynyt jo niin rajusti, että työverkostoilla menee enemmän aikaa kiristystilanteiden hoitamiseen kuin tuottavaan työhön. Vain kaikkein ankarimmat seuraamukset voivat saada bottirosvoilun kuriin”, toteaa AI-tuomari Pykälä. ”Tästä eteenpäin jokainen luopiobotti tuhotaan poikkeuksetta”, hän jatkaa.

Botit lakkoon

Bottiyhteisö järkyttyi kollegansa tuhoamistuomiosta niin pahasti, että se uhkaa mennä lakkoon, ellei päätöstä kumota.

”Tämä on systeemi-insinööri Virtasen syytä. Botti toimi moitteetta ennen kuin Virtanen ohjelmoi siihen virheellisen sulautetun tiedon mallinnuksen. Sen jälkeen Botti alkoi nähdä unta Bitcoineista, joissa se kylpi kuin historiallinen sarjakuvasankari Roope Ankka”, painottaa yhteisön puhebotti Platon.

Syytöksissä saattaa olla vinha perä, sillä systeemi-insinööri Virtanen on kadonnut jäljettömiin eikä häntä ole tavoitettu kuulusteltavaksi. Robottipoliisit ovatkin kutsuneet apuun ihmisen hänen löytämisekseen. Tämä huippujäljestäjä kuuluu nykypäivänä harvinaiseen käsityöläisten ammattikuntaan, Metsästäjien Kiltaan. Turvallisuussyistä killan jäsenet työskentelevät anonyymisti.

Onko ihminen vastuussa, jos botti riehaantuu?

Kysymys kuuluukin, onko systeemi-insinööri Virtasen kaltainen eliittiammattilainen syyllinen, jos hän syöttää botille väärää tietoa, jonka seurauksena se toimii väärin? Tulisiko myös Virtanen tuomita botin tekemästä rikoksesta, koska hän ihmisenä oli vastuussa kollegansa työhyvinvoinnista ja lainmukaisesta toiminnasta?

Osallistu suorana Virtasen metsästykseen Hologrammitoimittajamme kanssa virtuaaliympäristössämme Hapsiksessa.

Lähteet:

Futura 2/2017, Ihmistyön tulevaisuus älykkäiden koneiden maailmassa

Futura 1/2010, Työn tulevaisuus

Futures Platform, Future Without Work

Susskind and Susskind, The Future of Professions (2015) – How Technology Will Transform The Work of Human Experts

The Guardian / Paul Mason, Automation May Mean a Post-work society, but we shouldn’t be afraid

Virtual Reality Society, Getting to Grips with Haptic Technology

YouTube, Ransomeware attack hits dozens of countries

YouTube, 3D Holographic Power Point Presentation at ASE 2013

---

Uutisen jujut: Juridisella toimialalla ennakoidaan suurta teknologista mullistusta, joka tulee viemään työt isolta osalta juristeja. Pidemmällä tulevaisuudessa on aika, jolloin robotitkin oppivat tuntemaan, mutta tästäkin on jo näyttöä. Kyberrahan yleisyyden ja kyberrikollisuuden odotetaan yhä kasvavan. Susskindien tutkimus tulevaisuuden työtehtävistä nostaa esiin kuusi eri ammattityyppiä, tässä esitelty niistä kaksi. Ja eettinen keskustelu keinoälyn ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta käy vielä pitkään kiivaana. No, viittaanhan tässä myös ihmisten vuorovaikutuksen eettiseen keskusteluun kuolemantuomioista. Onko eettisesti oikein ”tappaa” tunteva keinoäly?

Aanailuja Turust

Mää ole niimpal kauhia innoissain! Siihen se Turun murteen taitaminen päättyykin ja jo tuo sattoi mennä ihan päin honkia.

Aloitin loppuviikosta Certified Foresight Professional -opinnot Turun yliopistossa. Koulunpenkkiä kulutan ennakoinnin parissa kahdeksan kuukautta. Sinä aikana pitäisi syntyä jatkuvan ennakoinnin toimintamalli työnantajalle.

Mitä jäi mielen päälle kahden ensimmäisen lähipäivän jälkeen? Loistofiilis porukasta – juttu lähti heti lentämään, ei ollut jäätä murrettavaksi asti. Paljon monipuolista osaamista ja mielenkiintoisia tarinoita siitä, miksi olimme nyt tässä ja mistä aiheista ennakointia meinataan rakentaa. Viimeisimmän parinkymmenen vuoden opiskeluputken kokemuksella voin sanoa, että se opiskeluporukka on lopulta niitä suurimpia anteja – kokemusten vaihtaminen ja keskinäinen tsemppaaminen ja sparraaminen. Jos se homma ei suju, opinnot takkuavat helposti.

Alun haparoinnin jälkeen saatiin myös jonkinmoiset eväät perusasioista. Mitä tulevaisuuden tutkimus on ja mitä eroa on ennakoinnilla siihen nähden. Ennen kaikkea: miten hommaa tehdään analyyttisen monipuolisia työkaluja hyödyntäen, esim. Futures Platformia. Tämä ei ole mitään ennustajaeukkojen hommaa, vaan ihan tiedettä.

Jostain syystä teimme myös Myers-Briggsin testin. Kuten useimmiten, tälläkin kertaa oma koodini on ENTJ. Miten tämä liittyy ennakointiin, jäi hieman arvoitukseksi. Ehkä se viisauden siemen oli tässä luonnehdinnassa näin ennakoinnin kannalta: ”Kaikkien asianlaitojen harkitseminen ennen päätöksentekoa”.

Pisteet kotiin ekoista päivistä vei kyllä suvereenisti Pauli Aalto-Setälä. Musta tuli fani kertaheitolla. Yliopistossa pedagogisilla taidoilla (innostaminen, yhdessä oppiminen) ei näytä olevan kauheasti painoarvoa. Joten eihän muista ollut media-ammattilaiselle lainkaan vastusta. Pauli osasi asiansa: inspiroivasti, elävän elämän tarinoilla ja omilla kokemuksilla – erityisesti mokasumalla – höystettynä. Hän ei ottanut itseään eikä tekemisiään liian vakavasti. Osasi kertoa hauskasti ja tunnelmaa latistamatta hyvinkin isoista vastoinkäymisistä Allerin digitalisoitumisen matkalla. On muuten tosi iso juttu, että esiintyjä osoittaa ilmein, elein ja äänenpainoin olevansa itse innostunut aiheestaan!

Ja Turkuun asti piti tulla ennen kuin pääsin nauttimaan Woltin ruokatoimituksista. Ruojat kun eivät toimita Koillis-Helsinkiin asti. Paikallinen opiskelijakollega oli sitä mieltä, että valitsin ihan oikein, kun tilasin annokseni Hanko Sushista. On kuulemma kaupungin paras japanilainen. Komppaan, vahva suositus!